Artikkelini suomeksi osoitteessa Ari Rusilan BalkanBlog
Kriisinhallinnan ratkaisumalleja tarjolla
Kansainvälinen oikeus reaalipolitiikan vankina
Nord Stream ei rajoitu ympäristövaikutuksiin
TH!NKABOUTIT -kampanja päättyi
Lyhyesti (tosi)tarina on seuraava: Naton “humanitaarisen” operattion jälkimainigeissa kesällä 1999 Kosovo albaanitaloittivat kostoretkessä muita etnisiä ryhmiä vastaan. Mitrovican eteläosassa sijaitsi Kosovon suurin romani asutus (oikeammin käsittäen romaneja, ashkaleja ja egyptianeja) joka albaanien toimesta häädettiin Ibar joen pohjoispuolelle serbien hallitsemalle alueelle. Nato ei tehnyt mitään sillä tehtäväksi oli määritelty albaanien suojeleminen serbeiltä eikä päinvastoin. Asutus tuhottiin. YK sijoitti pakolaiset tilapäisesti Trepcan tehdaskompleksin ja lyijysulaton alueelle, joka tiedettiin myrkylliseksi.
Avustusjärjestöjen vedottua mm. EU:n parlamenttiin silloinen UNMIKin johtaja (nykyinen Ranskan ulkoministeri) Bernard Kuchner lupasi sulkea leirin 45 päivän kuluessa ja siirtää asukkaat terveellisempiin ympäristöihin. Mitään ei tapahtunut. Koska Mitrovican alueella kuitenkin työskenteli myös ulkomaisia tehtiin kaupungin alueella mittauksia myrkkypitoisudesta. Näiden ollessa hälyttäviä kiellettiin mm. Natosotilaita hölkkäämästä romanileirin läheisyydessä myrkytyksen välttämiseksi. Eli kansainvälisellä yhteisöllä oli vuonna 2000 ja 2001 jo tutkittua tietoa alueen vaarallisuudesta. (tiedän koska itse tällöin asuin Mitrovican alueella).
YK:n hallinto – UNMIK, UNHCR – toteutti mittavan asutusohjelmanKosovon albaaneille ja puolessa vuodessa liki miljoona olikin palannut uusiin, korjattuihin tai vanhoihin koteihinsa. Romaniasutusalueen entisöinniksi ei tehty juuri mitään osin johtuen peloista että romanit tapetaan kuitenkin albaanien toimesta jos he palaavat. Hankeet romanien siirtämiseksi muualle esim. Kosovon ulkopuolelle saamaan lääketieteellistä hoitoa eivät tuottaneet tulosta – kuolemat jatkuivat.
Nyt on kulunut liki kymmenen vuotta kun romaniasutus häädettiin kodeistaan. Tilapäinen “kuolemanleiri” on vaatinut tähän mennessä 81 romanin hengen myrkytyksen takia. Kaikki tämä kansainvälisessä YK:n protektoraatissa johon EU on kaatanut jo miljardeja avustusrahaa ja juuri aloittanut mittavan laki/järjetys operaationsa. Tämä on mahdollista vain 200 km:n päässä EU:n rajoilta tuhansien ulkolaisten asiantuntijoiden a järjestyksenvalvojien katsoessa tilannetta päältä.
Laajemmin asiasta tuoreessa artikelissani “UN Death Camps, EU money, local negligence“, jossa myös linkit yksityiskohtaiseen kronologiaan, asiantuntijalausuntoihin, videodokumentteihin ja muuhun mittavaan aineistoon.
EU:n itäisestä kumppanuusohjelmasta
(27.04.2009) Itäisen kumppanuuden motiivit, partnerit ja tuleva toteutus ovat mielenkiintoinen kombinaatio. Yhtäältä ohjelmaa voi pitää Yhdysvaltain ajaman euraasian käytävän pehmeänä sivujuonena jolla Venäjä blokataan alueen energiavaroista katkaisten samalla maan eteläisen yhteyden Iraniin. Tätä politiikkaa tarvitaan kun Venäjä vastatoimillaan on viime vuosina onnistunut estämään jenkkien uuden Silkkitiestrategian etenemisen. (Tästä mm kirjoituksessani “Is GUUAM dead? )
Kuka on kumppani Moldovassa ja Ukrainassa. Moldovan voittajapuolue komprementoi paikallisen nuorison vallankumousyritelmän lavastamalla demonstraation väkivaltaiseksi syyttäen samalla muutamia serbejä ja Romaniaa vallankumousyrityksestä ja polkien tarpeettomasti (vaalivoitto oli selvä väärinkäytöksistä huolimatta)ihmisoikeudet lokaan. (Tästä lisää mm kirjoituksessani “Twitter revolution – no coup d’état but good big Drama anyway”)
Ukrainan koalitio on hajoamassa, etniset vähemmistöt (venäläiset, transkarpatian rusit jne) nostavat imagoaan, Krimi eroaa millä hetkellä hyvänsä ja maa on käytännössä konkurssissa. Onko kumppani näissä tapauksissa hallitus, kansalaisjärjestöt vai joku muu taho?
Tulevasta toteutuksesta antoi esimakua EU:n ja Ukrainan vetämä energiakokous jossa EU antaa varoja maan energiaputkistojen korjaukseen/mdernisointiin. Ko. energiakokoukseen ei Venäjää ilmeisesti kutsuttu mukaan. On mielenkiintoista nähdä mitä putkissa kulkee mikäli raaka-ainetoimittaja puuttuu. Tässäkin mielessä Venäjän viime viikon energiaaloite voisi olla vakavasti otettava asia. (Turvalisuus- ja energiaaloitteista lisää kirjoituksessani
“Russia’s new Security and Energy Initiatives”
Venäjän Helsinki+ aloitteesta
(22.4.2009) Venäjän aloite turvallisuussopimuksesta on hyvin ymmärrettävä koska liki kaikki kofliktit kylmän sodan jälkeen ovat tapahuneet entisessä NL:n vaikutuspiirissä. Jenkkien – tai sen sotateollisen kompleksin ja energiajättien – johdolla Venäjän heikkoutta hyväksikäyttäen länsivallat alkoivat täyttää valtatyhjiötä; nyt Venäjä vahvistuttuaan on vastannut joten riidanaiheet ovat valmiina.
Länsivaltojen tavoitteena on ollut euraasialaisen korridorin luominen Venäjän ympärille tavoitteena energiavarojen ja niiden kulkureittien kaappaus (mm. GUUAM ja Silk Road Strategy, aiheesta lisää mm. kirjoituksessani “Is GUUAM dead?“. EU puolestaan USA:n juoksupoikana yrittää tukea naapuruus- ym “soft power” ohjelmilla.
Länsistrategialla on myös melkoinen geopoliittinen merkitys ko. euraasian korridorin blokatessa Venäjän ja Iranin yhteyden. Venäjän osin onnistuneet vastatoimet – kuten energiantoimitussopimukset korridorin raaka-ainetuottajien kanssa jotka vievät pohjaa mm Nabucco -hankkeelta – ovat johtaneet nykyiseen hyvin herkkään tasapainotilaan jonka vakauttamiseen ehkä tarvitaan uutta mini-YK:ta tai vastaavaa nykyisten liittoutumien ohella tai yläpuolelle.
Tilanne pohjoisen Mustanmeren alueella on jatkuvasti räjähdysherkkä – suurin pommi lienee Ukraina sytyttimenä kuluvana vuonna voivat olla vaalit, Mustanmeren laivasto, Krimin kysymys ja valtakoalition heikkous. (Tilanteesta enemmän mm “Battlefield of Power politics – Northern Black Sea“).
EU:n korkeat edustajat lienevät tällä viikolla Moldovassa käsittelemässä siellä syntynyttä tilannetta joka voi johtaa EU:n minilaajentumiseen saman tien Romanian luvattua painaa passit liki miljoonalle Moldovan kansalaiselle. Tästä lisää kirjoituksessani “Twitter Revoltion – no coup d’état but big Drama anyway”.
Mielestäni Venäjän turvallisuusaloitteen -kuin myös energia-aloitteen – ottaminen vakavasti EU:n piirissä olisi paikallaan ja jo prosessin aloitus sen jatkokäsittelylle voisi pienentää odotettavissa olevien konfliktien laajuutta.
Venäjä ohjelman merkityksestä
(17.4.2009) Suomen ulkoasianministeriön julkaistua Venäjä-ohjelman 16.4.2009 alkoi julkisuudessa esiintyä puheenvuoroja mittavahkon ohjelman tarpeellisuudesta ja Venäjän merkityksestä ylipäätään. Puutumatta tässä itse ohjelman sisältöön on mielestäni selvää, että Venäjän tulisi kuulua jatkossakin Suomen ulkoisten suhteiden pririteettilistan kärkeen.
USA:n kansallinen tiedusteluneuvosto julkaisi hiljattain raportin “Global Treds 2025: A World transformed” jossa ennustetaan vallankumouksellista muutosta kylmän sodan jälkeiseen kansainväliseen järjestykseen.
Yksi merkittävä trendi raportin mukaan on BRIC (Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina) maiden nousu merkittäväksi tekijäksi kv neuvottelupöytiin. EU:n osalta todetaan sen säilyvän merkittävänä vaikkakin globaalina toimijana – ei kuitenkaan sotilaallisesti – sekä olevan edelleen 2025 energiariippuvainen Venäjästä.
Enemmän ko ennusteesta ja raporttilinkki artikkelissani “Global Trends 2025“.
Tämänkin pohjalta Venäjän merkitystä ei mielestäni pidä vähätellä, sen toimien ymmärtäminen on entistä tärkeämpää suuressa globaalissa pelissä, joka viime vuosina on kehitynyt aiempaa tasapuolismpaan suuntaan ja jota kovenevin panoksin tullaan pelaamaan tänäkin vuonna mm Ukrainassa, Kaukasuksella ja taistelussa öljy- ja kaasuvarantojen hyödyntämisestä ja logistiikasta.
Naisen asema Afganistanissa
Bosnia hajoamassa
(31.03.2009)Kansainvälinen yhteisö on rakennellut Bosnia-Herzegovinan valtiota jo toistakymmentä vuotta Daytonin pohjalta. Rajat saatiin piirrettyä helpohkosti koska etniset puhdistukset alueellisesti olivat jo melko valmiita joten entiteetit ja osin kantonit ja kunnatkin olivat suht. monoetnisiä.
Hallinnollisesti kv. protektoraattiin kehitettiin mittava porrastus ja pikkumaa omaakin noin 180 ministeriä.
Viime vuodet onkin sitten menty takapakkia. Serbit ovat kehittäneet oman melko modernin valtioelementtejä omaavan entiteetin bosnialais-croatialaisen ollessa ristipaineiden alla merkittävästi tehottomampi. Serbien halutessa irtautua haluaa bosnian nykypresidentti lakauttaa koko entiteetin. Samalla croaatit ovat alkaneet puhua irtautumisesta bosniakeilta tulevan etnisen painostuksen alla.
Joulukuussa 2008 tehty johtavien croaatti-, serbi- bosniakipuolueiden Prudin sopimus, jota on tarkennettu muutaman kerran, lienee paikallisia tuntoja tukeva kompromissi eteenpäin. Sopimus vahvistaa federaation elementtejä, entiteettejä/kantoneita heikentäen keskusvaltaa. Taipuuko Dayton tähän ja mitä kv. yhteisö sanoo asiaan siinäpä kysymys.
Bosnian etnisistä ongelmista kirjoitin mm. artikkelit (ennen Prudia) “Bosnia Colapsing” os. http://arirusila.wordpress.com/2008/10/30/bosnia-collapsing/ ja jyrkän Islamin ongelmista “Radical islamsts arming theirselves in Balkans” Bosnian etnisistä ongelmista kirjoitin mm. artikkelit (ennen Prudia) “Bosnia Colapsing” os. http://arirusila.wordpress.com/2008/10/30/bosnia-collapsing/ ja jyrkän Islamin ongelmista “Radical islamsts arming theirselves in Balkans”
Turkki ja EU
(31.03.2009) Turkin jäsenyys EU:ssa ei mielestäni toteudu lähitulevaisuudessa jos koskaan. Riippumatta Lissabonin sopimuksen ratifioinnista EU:lla ei mielestäni ole sen enempää taloudellista kuin poliittistakaan kykyä tähän. EU:n taloudessa Turkin jäsenyys aiheuttaisi uusjakoa johon maksajat eivät ole valmiita; poliittisesti myös tasapaino järkkyisi vaikka muodolliset esteet kuten Kyproksen kysymys ja kahakat kurdialueilla saataisiinkin ratkaistua.
Voi kuitenkin kysyä onko ennustamani lopputulema niinkään huon sen enempää Turkin kin EU:kaan kannalta. Nähdäkseni monet EU:n myötä tulevat edut ovat saavutettavissa ilman jäsenyyttä, sen tuomaa nukketeatteria EU parlamentissa ja massiivista EU byrokratiaa.
Välimeren yhteistyöaloite sekä viimeksi Eastern Partnership (Itäinen naapuruusohjelma) ovat mielestäni malleja, joilla EU pohjustaa ns. kolmatta tietä tai ns. erityisasemaa lähipiiriinsä kuuluville maille. Tällin EU välttyy sanomasta kohteliastakaan eitä jäsenhalukkaille sekä keksimästä milloin mitäkin lillukanvarsia perustellakseen neuvottelujen ainaisen jatkumisen.
Turkki on vahva toimija ja kykenee varmasti aikaansaamaan tarvitsemiaan yhteistyösuhteita eri puolille. Länsi-Balkanin maat ovat osin samassa tilanteessa EU jäsenyyden suhteen ja itse olen suositellut siihen suuntaan alianssikumppaneiden etsintää myös muista suunnista sekä omaehtoista – ei EU -vetoista – kehittämispolitiikkaa. Näitä teemoja ja mahdollisuuksia olen aiemmin käsitellyt kirjoituksissani “Western Balkans and European Perspective” os http://arirusila.wordpress.com/2008/06/23/western-balkans-and-european-perspective/ sekä “Montenegro and Serbia on the Way to EU – maybe” os. http://arirusila.wordpress.com/2008/12/17/montenegro-and-serbia-on-the-way-to-eu-maybe/
Nato pommitusten vuosipäivänä
Näin Serbiaan tehtyjen Nato pommitusten vuosipäivänä on hyvä palauttaa mieleen pommitusten syitä ja seurauksia mm seuraavien tekijöiden suhteen:
- Laittomat pommitukset osaltaan murensivat kansainvälisen lain kunnioitusta, samoin yhdeksän vuotta pommitusten jälkeen loptkin kansainväliset sopimukset heitettiin länsivalloissa romukoppaan tunnustamalla Kosovon itsenäisyys.
- Ns. humanitaarinen interventio kärsi yksipuolisuudesta eikä hmanitaarisuuden nimissä lähetetty missio tehnyt mitään Kosovon albaanien kesällä 1999 jatkamalle etniselle puhdistukselle. Solloin ja myöhemmin poisajetut eivät vieläkään ole palanneet koteihinsa, Albaanipakolaiset palasivat pääosin jo 7-8 vuotta sitten.
- Nato on säilyttänyt immuniteettinsa sotarikostensa suhteen myös Balkanilla. Näistä rikoksista kärsitään edelleenkin. (Ks. esim. artikkelini uraanipommien tuhoista)
Kosovo juhlii “itsenäisyyttä”
Kosovon maakunnan itsenäisyysjulistuksesta on kulunut vuosi. Onko vuodesta jäänyt julistuksen ohella muuta käteen kuin uusi lippu ja kansallishymni. Valitettavasti on: Yhdysvaltain päinvastaisista vakuutteluista huolimatta Kosovo ei ollut ainutlaatuinen erityistapaus – noin 5.000 etnistä ryhmää oli odottanut signaalia ettei kansainvälinen laki enää päde nykypäivän maailmassa. Westfalenin rauhasta 1648 kunnioitettu periaate alueellisesta suvereeniudesta, YK:n peruskirja, Helsingin julistus 1975 – kaikki lensivät ikkunasta ulos USA:n ja sen lakeijoiden avattua Pandoran laatikon.
Viime kesänä ja syksynä Kaukasiassa, Etelä-Amerikassa ja Aasiassa ensimmäiset separatistit ehtivät jo hyödyntämään uutta kansainvälistä järjestystä, jatkoa seurannee tänäkin vuonna.
Entä Kosovo? Kansainvälinen yhteisö on onnistunut luomaan näennäisen valtion jota hoidetaan sekavan, rahaa haaskaavan kansainvälisen hallinnon toimesta. Paikalliset elimet voivat rauhassa keskittyä huumerahojen hankintaan ja pesuun EU:n delegaation, Eulex operaation, EU:n ja kansainvälisen yhteisön korkean edustajan, YK:n ja YK:n edustajan väänäessä tehottomasti kätä siitä kuka tekisi mitä ja missä. ETYJ, isommat yhteystoimistot, Nato ja luonnollisesti paikalliset seuraavat näytelmää sivusta.
Koska virheiden tunnustamiseen menee normaalisti kauan aikaa pysynee Kosovo jäädytettynä konfliktina vielä vuosia. Lopulta ehkä kansainvälinen yhteisö löytää muualtakin resursseja syöviä kriisejä ja paikalliset voidaan päästää sopimaan Kosovon tulevaisuudesta keskenään. Tällöin on vasta syytä juhlia.
Enemmän aiheen taustoista mm. artikkelissani “Kosovo March/February 17th: pogrom and its Prize”
Kolmen valtion malli tuore ratkaisu Gazan ongelmaan
Gazan kriisin kestettyä nyt toista viikkoa sotauutiset ja mahtipontiset lausunnot seuraavat toisiaan sulassa sovussa kuten vuosikymmeniä ennenkin. Poliitikot ja mielenosoittajat vaativat tulitaukoa heti, rauhaa ja yhteiseloa alueella. Vaihtoehdoton valitus ja syyttely kiertävät kehää ja tiekartat eivät johda mihinkään.
Näiden tyhjien julkilausumien, lukuisten tiekarttojen ja yleisen paheksunnan keskellä oli tosi virkistävää lukea John R. Boltonin artikkeli Washingtonpostista (http://www.washingtonpost.com/wp-dyn/content/artic… ja http://arirusila.wordpress.com/2009/01/06/the-thre… ). Osuvan tilannekuvauksen ohella hän esittää ratkaisuksi kolmen valtion vaihtoehtoa jossa Gaza annettaisiin Egyptin hallintaan, länsiranta Jordanian hallintaan ja Israel jatkaa entisellään.
Boltonin ajatukset nivoutuvat hyvin itse esittämääni väestönsiirtomalliin (http://arirusila.wordpress.com/2009/01/01/gaza-war… ) ja moraalisesta paheksunnasta sekä muusta diplomaattisesta sanahelinästä huolimatta tai siitä johtuen mali saattaisi kentällä jopa toimia.
Gazan konflikti Jouluna 2008
(julkaistu 28/12/2008)
Heti Joulun (2008) jälkeen Israel aloitti pommitukset Gazan kaistalla – liki 300 kuoli ja 700 joutui sairaalaan. Virallisesti hyökkäys on vastaus jatkuvaan rakettituleen Gazan kaistalta Israelin puolelle mutta osasyy lienee Israelin tulevien vaalien kampanjointi – kovaa linjaa tulee muidenkin ryhmien ajaa ettei Netanjahu voita seuraavia vaaleja. Myös Hamas lujittanee asemaansa iskujen myötä.
Varmaankaan rauhaa ei tule elleivät gazalaisten elinolot parane, taloudellinen toimeliaisuus suuntaisi ajatuksia pomminrakentelusta muihin harrastuksiin. Eri asia sitten on ellei konfliktia haluta ratkaista eli miten painavia eri intressiryhmien taloudelliset motiivit ovat. (Tätä valtapeliä olen peilaillut Balkanin ja Kaukasuksen tilanteita vasten mm. artikkelissani “Powerplay behind the new Cold War“.
Israelin kannalta voimapolitiikka on yksi ratkaisu. Tällöin joko koko Gaza pitäisi ottaa jälleen hallintaan tai tehdä riittävä suojavyöhke jotteivat raketit yllä Askheloniin. Aika vaikea nähdä että tämä johtaisi mihinkään pidempikestoiseen rauhantilaan.
Yksi ratkaisumahdollisuus olisi jälleen ei niin suosittu mutta pragmaattinen väestönsiirto. Balkanilla keinoa on käytetty useaan otteeseen kun etniset ryhmät eivät ole tulleet keskenään toimeen – viimeisten parin kymmenen vuoden ajalta esimerkkejä ovat mm. Krajinan ja itä-Slavonian tyhjenys serbeistä ja saman osittainen toteutus Kosovossa – kv. siviilikriisinhallintaoperaation katsellessa asioita sivusta. Samoin Bosniassa väestönsiirrot ovat perustana nykyisille itsehallinnollisille federaation entiteeteille. Tänä vuonna vastaavaa ehkä on pienimuotoisesti toteutettu Georgiassa.
Väestönsiirtovaihtoehto vaatii onnistuakseen riittävät jäleenrakennushankkeet ja asutusohjelman – Balkanilla tämä jäi toteuttamatta ja niinpä Serbiassa on yksi Euroopan suurimpia pakolaisongelmia (lisää esim. artikkelissani “Refugees and IDPs in Western Balkans” . Nämä voitaisiin rahoittaa nykyisinkin investoinnein – Gazassahan on moneen kertaan rakenneltu samoja rakennelmia uudelleen ja uudelleen aina kun pommit ovat tuhonneet aiemmat investoinnit. Uskoisin myös elinkeinojen edistämisen olevan helpompaa esim. Jordaniassa kuin suhteellisen elinkelvottomalla Gazan kaistaleella.
Julkilausumat ja paheksunta tai ikiaikaisten oikeuksien saivartelu ei vie tilannetta mihinkään – Balkanillakin on nähty että kaikki väestöryhmät voivat löytää perusteita vaateilleen valitsemalla parin tuhannen vuoden ajalta esimerkkejä poljetuista oikeuksistaan.
YK hyväksyi statusneutraalin EU- operaation Kosovoon
Viime yönä (26/11/2008) Suomen aikaa YK:n turvaneuvosto hyväksyi pääsihteerin Kosovo-raportin joka viimeinkin mahdollistaa EU:n laki & järjestys operaation – EULEX’in – aloittamisen. Päätöksen taustalla oli YK:n ja Serbian neuvottelema kuuden kohdan ohjelma yhteistyöstä jonka perusedellytyksenä oli päätöslauselman 1244 kunnioittaminen ja EU:n operaation toteutus YK:n alaisuudessa ja statusneutraalina.
Kosovon albaanihallinto vastusti hanketta ja esitti viime viikolla oman julistuksenomaisen neljän kohdan ohjelmansa. Tämä ohjelma yhdessä ns. Ahtisaaren suunnitelman kanssa päätyisiis nyt ansaitsemaansa paikkaan eli paperikoriin.
Päätös vienee viimeisenkinuskottavuuden Kosovon yksipuolisesti julistamalta itsenäisyydeltä. Valtion perusedellytyksiinhän voisi lukea suvereniteetti määritellyllä alueella sekä valtiollisten rakenteiden olemassaolo. Provinssi on käytännössä miehitetty Natojoukoin, laki ja turvallisuusasiat ovat noin 2000 ulkomaalaisen käsissä, kansainvälinen hallinnoijajoukko seuraa muita sektoreita ja pohjoisosiin albaanihallinnolla ei ole mitään asiaa.
Kun vielä otetaan huomioon, että Kosovon vienti kattaa noin 5 % tuonnista on myös taloudellinen perusta provinssissa olematon. Monet muut autonomiset alueet tai näennäisvaltiot omaavat jo nyt paljon paremmat edellytykset itsenäisyyteen. Esimerkiksi Transndistria – itsenäisenä jo liki 18 vuotta Moldovasta – omaa täyden oman alueen hallinnan, omaa kaikki omat valtiolliset rakenteet ja vie lki sataan maahan kymmenkertaisen määrän tavaraa kosovoon verrattuna väestän ollessa vain neljännes tästä.
Käyrtännölisintä Kosovossa saattaisi olla painopistesiirto sotilas- ja poliisihallinnosta talouden kehittämiseen. Mikäli Pristina ja Belgrad pääsevät jatkossa suoriin keskinäisiin neuvotteluihin lienee mahdollista, että myös kv. protektoraatin itsehallinto kehittyy valittavaan suuntaan ja paikallisissa käsissä.
EU:n laajentumiskehitys – kehämalli
Mielestäni EU:n laajentuminen nykyrakentein lamauttaisi koko yhteisön toimintakyvyn – jo nykyiselläänkin on ongelmia päätöksenteossa ja yhteisen kaikkien hyväksymän linjan löytämisessä.
Itse pitäisin mahdollisena kehittäisen rakennemuutoksen ja laajentumisen. Tällöin tiiveintä yhteistyötä tekisi ns. EU:n kova ydin, jonka ulkopuolelle jäävät/jättäytyvät valtiot harjoittavat EU politiikkaa haluamassaan laajuudessa. Kolmanneksi kehäksi lukisin EU:n kanssa yhteistyösopimuksen tekevät EU:n ulkoisilla nykyrajoilla sijaitsevat valtiot, neljäntenä vastaavat sopimuksettomat valtiot ja kategoriassa viisi muut valtiot ympäri maailman.
Mielestäni kehitteillä oleva Välimeriyhteistyö on askel mainitsemaani suuntaan. Itse en pitäisi tällaisten kehärakenteen syntymistä välttämättä pahana asiana verrattuna väkinäiseen ja keinotekoiseenyhtenäisyyden ajamiseen.
(HS 8.11.2008)
Siviilikriisinhallinta siirtomaa-ajattelusta yhteistyöhön
Siviilikriisinhallinta -teeman merkitys korostuu jatkossa entisestään vanhojen virheiden korjaamisen ja uusien konflktien hallinnan takia. Onnistuneen toiminnan lähtökohtana haluan painottaa kahta mielestäni tärkeää elementtiä – toimintaympäristön analysointia ja osallistuvuutta paikallisesta näkökulmasta.
Jugoslavian hajoamissodat ovat hyvä oppitunti molempien elementtien tarkasteluun. Titon kuoltua nationalistiset liikkeet alkoivat purkautua aluksi Kosovossa, jossa albaanit ryhtyivät käyttämään enemmistöasemaansa serbien ajamiseksi pois alueelta. Osin taloudelisten syiden ja osin painostuksen ansiosta serbejä muuttikin alueelta pois noin 50.000. 1990-luvulla Jugoslavian tasavallat alkoivat irtaantua ja yhteenotot raaistuivat.
Länsivallat katsoivat hyödylliseksi liittoutua 1990-luvun alussa separatistien kanssa osin omista intresseistään osin separatistien onnistuneen propakandan ansiosta. Tuloksena oli serbien aggressioiden suurentelu ja irtautujien tekemistä hirmutöistä vaikeneminen mm. Kroatian suorittaessa etnistä puhdistusta itä-Kroatiassa ja Krajinassa.
Bosnia
Bosnian sodan aikana 1990-luvun puolivälissä länsivaltojen liittoutuminen muslimikapinallisten kanssa korostui edelleen. Tällöin myös median hyväksikäyttö sai uudet mittasuhteet länsituen oikeuttamiseksi.Bosnian muslimijohto esimerkiksi laskeskeli yhdessä jenkkivaikuttajien kanssa, että 8.000 kuollutta olisi riittävän suuri luku tuen varmistamiseksi.
Srebrenicassa toiminut mujahedeen prikaati oli jo tappanut 2.000-3.000 serbisiviiliä ja esitellyt länsilehdistölle irtileikattuja serbipäitä sekä korillisen tapetuilta poistettuja silmiä. Tämä ei ymmärrettävästi tuonut myötätuntoa – tarvittiin kansanmurha. Prikaati vetäytyi alueelta, serbit tulivat tilalle ja kostivat terroristeiksi epäilemilleen muslimimiehille. Luku 8.000 tapettua levitettiin länsilehdistöön, samalla levitettiin myöhemmin lavastetuiksi todetut keskitysleirikuvat ja suurenneltiin muslimien tappiolukuja aina 200.000 asti.
Jälkeenpäin luvut tarkentuivat murto-osaan esitetyistä, Srebrenicassakin on löydetty vain 2.000 ruumista, osa näistä jo vuosia aiemmin kuolleita, osa kuolleiksi nimetyistä koko jälleensyntymisen myöhemmin jne , mutta tavoite saavutettiin ja loppu olikin historiaa.
Kosovo
Kosovossa hyväksihavaittua ohjailevaa toimintalinjaa (serbit kansanmurhaajia, albaanit viattomia uhreja) ja median vedätystä jatkettiin. USA lähetti tarkkailijaksi aiemmin keski-Amerikassa kuolemanpartioita tukeneen asiamiehensä William Walkerin, jonka ehtävänä oli löytää tekosyy asioihin puuttumiseksi.Racakista löytyikin – alueella tapahtuneiden yhteenottojen jälkeen – “sopiva”, ehkä lavastettu, noin 40 henkilön joukkohauta, Walker julisti kansanmurhaa. Pommitukset alkoivat ja päättyivät Ahtisaaren annettua presidentti Milosevicille ultimaatumin ja kertoessa että hänen toimeksiantajansa aloittavat rypälepommitukset Belgradiin tappaen 500.000 henkilöä viikossa.
Siiilikriisinhallinnan perusongelma
Konfliktin jälkien korjaamiseksi sekä Bosniassa että Kosovossa aloitettiin siviilikriisinhallintaoperaatiot.Molemmissa taustalla oli vaikuttamassa toisaalta länsimediassa luotu tarkoitushakuinen kuva toimintaympäristöstä ja toisaalta mm. EU:n ja YK:n kabineteissa luotu mielikuva tulevasta uudesta uljaasta maailmasta.
Siviilikriisinhallinta sekä kärsi alusta saakka kahdesta perusongelmasta – luodusta puolueellisesta ennakkoasenteesta ja toimintaympäristön tuntemattomuudesta. Toimintojen osalta tämä tarkoitti suunnittelua länsivaltojen ihanteista ja tarpeista lähtien. Operaattoärit eivät ymmärtäneet historiakäsityksen Balkanilla poikkeavan melkoisesti länsi-Eurooppalaisista ihanteista, etniset ristiriidat olivat vuosisataisia, hallinto omasi sekoituksen bysanttilaista ja kommunistista lisäväriä.
Siviiliriisinhallinnasta on nyt 8-13 vuoden kokemus Balkanilla. Bosniasta luotiin keinotekoinen etnisten linjojen mukaan luotu kyhäelmä jota noin 180 ministeriä on länsikonsultien johtamina yrittänyt kehittää valtioksi. Nyt kyseinen rakennelma on hajoamassa ja jopa kroaattien ja muslimien jännitteet ovat laukeamassa.
Kosovon asemaa yritti selvittää Ahtisaari johtamissaan neuvotteluissa 2005-2006. Hänen rajoitteenaan oli ensinnäkin henkilökohtainen ennakkoasenne ja puolueellisuus ja toisaalta kontaktiryhmän antamat rajoitteet, joten tuloskin oli mahalasku. Myöhemmin ns. Troikan vetämissä neuvotteluissa tuotiin jo esiin useita vaihtoehtoisia autonomiamalleja, mutta albaanien ei tarvinnut niistä neuvoteltua Yhdysvaltain ehdittyä jo ennakkoon lupaamaan albaaneille itsenäisyyden.
Kosovossa kansainvälisen yhteisön hallinto on täysin sekaisin EU:n erityisedustajan, EU komission delegaatiojohdon, Eulex operaation ja KFOR jukkojen johdon vääntäessä kättä keskenään ja YK:n edustajan kanssa siitä kuka tekee mitäkin ja millä alueilla. Samalla alueen separatistihallinto kuvittelee omaavansa itsenäisen valtion ainakin albaanienemmistöisillä alueilla jäljellä olevien serbienemmistöisten alueiden jatkaessa eloaa Serbiaan integroituneena kuten ennenkin.
Ihanteet vs. todellisuus
Mitä tulee länsimaisiin ihanteisiin puolenvalinta 1990-luvun puolivälissä on edesauttanut radikaalin islamin maihinnousua aiemmin sekulaarisella Balkanilla. Aiemmin USAn luomat yhteydet Al Qaidaan ja muihin terroristijärjestöihin ovat vaikeasti murrettavissa liittolaisten luotua nyt toiminnoilleen turvasataman isäntiensä suojeluksessa.
Balkanin sotien seurauksena suurin pakolaisongelma on Serbiassa, jossa Kroatiasta paenneet eivät vieläkään ole voineet palata kotiseuduilleen ja Kosovosta paeneetkaan eivät palaa huolimatta otsikkoihin yltävistä jälleenrakennusohjelmista. Ironista länsi-ihanteiden toteutumisen suhteen on, että Kosovon monikulttuurisin osa on pohjois-Mitrovica, jossa siviilikriisinhallinnon toimet ovat vähiten vaikuttaneet.
Jälkiviisaus on tietysti helppoa, mutta jo 1980 ja 1990-luvuilla useat länsimaisetkin reportterit ja konfliktintutkijat omasivat käsityksen alueen tarpeista ja erityispiirteistä (ks. esim rauhantutkija Jan Obergin kirjoituksia ja the Transnational Foundation for Peace and Future research’in arkistoja). Heidän ajattelutapansa ei kuitenkaan ilmeisesti sopinut yhden asian liikkeeksi valjastetun valtavirtamedian ja yksipuolisen totuuden valinneen länsihallinnon viitekehykseen.
Asioiden ja prosessien taustat alkavat nyt vuosien kuluttua selkiintyä aiempien toimijoiden kertoessa vapaasti todellisuudesta. Tänä vuonna mm. Haagin tribunaalin aiempi pääsyyttäjä Carla del Ponte ja puhenainen Florence Hartmann ovat jo järkyttäneet aiempia käsityksiä, samoin myös kuolinsyytutkija Helena Ranta on tuonutlsäväriä vanhoihin “totuuksiin”. Itse siviilikriisinhallinnan problematiikasta Balkanilla ilmestyi myös aiemman työtoverini Ian King’in kirja “Peace at any Price”, joka hyvin kuvaa kenttätyön kaoottisuutta hienojen ihanteiden ristitulessa.
Kosovo näkemykseni
Olen viime vuodet huolestuneena seuraillut Kosovo -kysymyksen käsittelyä kv. areenoilla. Asia näyttää mielestäni tarpeettomasti johtavan umpikujaan johtuen omaksutusta “ainoan oikean ratkaisun” periaatteesta. Diplomaattisesti muotoillun sanahelinän ja valtamedian välittämän kuvan sijaan haluan näin tuoda esiin asian pragmaattisen puolen. Oma näkökulmani pohjautuu liki kolmen vuoden työkokemukseen Mitrovican alueella (EU Municipal Expert) UNMIK/EAR:n palveluksessa ja sen jälkeiseen päivittäiseen asioiden seuraamiseen Suomesta tai Serbian käynneilläni.
Länsimainen media on luonut mustavalkoisen kuvan Kosovon ja laajemminkin ex-Jugoslavian tilanteesta joka on huomattavasti komplisoidumpi kuin serbien tekemä kansanmurha josta “rangaistuksena” Kosovon albanit tulisi palkita itsenäisyydellä. Tällöin vaietaan siitä, että
a) suurin etninen puhdistus oli kun itä-Kroatiasta ajettiin noin 250 000 serbiä pakosalle,
b) Bosnian uhriluvut kymmenkertaistettiin kv.oikeutuksen saamiseksi operaatioille,
c) Kosovon albaanit harjoittivat valtion sietämää terroria kukoistaneen autonomiansa aikana 1980-luvulla serbejä kohtaan jotka 1990-luvulla vastasivat tähän,
d) Islamilaiset militantit tukivat (mm. bib Laden Bosniassa ja al-Zarkawi Kosovossa) ja kouluttivat yhdessä USAn kanssa 1990-luvulla KLAn joka aloitti sodan Kosovon serbejä vastaan vuosikymmenen lopulla (näitä militantteja USA nyt puolestaan pyydystää Afganistanissa ja Irakissa)
e) 1999 Kosovon albaanit pakenivat sodan, pommitusten tai paramilitaarien serbijoukkojen takia (vain viimemainittua on pidetty yleisesti esillä) ja serbit pakenivat peläten albaanien terroria 1999 ja 2004. Olennaista on että albaanit palasivat mutta huolimatta kv. yhteisön läsnäolosta serbit eivät ole palanneet kahdeksan vuoden aikana.
f) seurauksena suurin Balkanin pakolaisongelma on Serbiassa
Jo työssä ollessani havaitsin ammottavan kuilun hienojen periaatteiden ja kv.yhteisön ylevien tavoitteiden sekä ruohonjuuritason todellisuuden kanssa. Seurattuani albaanikoululaisten nationalistisia vihantäyteisiä koulutustilaisuuksia ja eläessäni serbiväestön keskellä havainnoimassa heidän syvää antipatiaansa albaaneja kohtaan sekä kuunneltuani molemmilta puolilta loputtomia tarinoita jopa vuosisatojen takaisista vääryyksistä tulin jo vuoden 2000 alussa vakaaseen käsitykseen, ettei tämän porukan kanssa kannata puhua multietnisistä ihanteista ainakaan lähimpään 30 vuoteen (vrt Kypros ja Palestiina).
Kv. yhteisön julkilausutut tavoitteet ovat toteutettavissa, mutta sukupolvien työ vaatii mittavat resurssit ja aikaa, joita molempia voitaisiin käyttää elinolosuhteiden parantamiseen jo tänään. UNMIKin raportit antavat kukin osaltaan tilanteesta siloitellun kuvan. YK:n missiohenkilöstö on normaalisti palkattu puolen vuoden työsuhteisiin ja viikottain esimiehelle tulee kuvata edistystä omalla alallaan. Tämä ketju menee ylimmän tason kautta turvallisuusneuvostoon saakka jolloin jatkuvan edistyksen suitsutuksessa tilannekuva on täysi kupla. Ensimmäinen neutraali ylätason tarkkailija – Norjan UM:n pol.os.johtaja Karl Eide – paljasti tämän kuplan erinomaisessa raportissaan turvallisuusneuvostolle pari vuotta sitten. Muita kriittisiä analyysejä on löydettävissä mm. transnational.org webbisivuilta.
Tämän kuplan jatkumona Ahtisaari esitti oman raporttinsa uuden YK resoluution pohjaksi 1244:n jälkeen. Kyseessä on kuulemma ainut mahdollinen ratkaisu joka on muotoutunut tiiviiden neuvottelujen jälkeen. Em. väitteessä on kaksi heikkoutta: a) muitakin ratkaisuja on (yksi niistä jäljempänä) ja b) todellisia neuvotteluja ei käyty. Kysehän oli Ramboillet -tyypisestä diplomatiasta jossa osapuolet ovat eri huoneissa ja välittäjä juoksentelee niiden välillä viestinviejänä. Tiiviyttä kuvaa se että serbit ennen viime helmi-maaliskuun esitystä tapasivat Ahtisaarta muistaakseni edellisenä kesänä. Lisäksi kontaktiryhmän yltiöoptimistiset rajaehdot jo poissulkivat mielekkäiden ratkaisujen etsinnän. No onneksi mainittu Ahtisaaren esitys Kiinan ja Venäjän ja ehkä muutaman ei-pysyvänkin jäsenvaltion toimesta haudattiin. Sanon näin siksi, että minunkin mielestäni pysyvämpiä ratkaisuja on löydettävissä ainoastaan osapuolten yhdessä sopiessa asiasta kompromisseja tehden.
Troikka yrittikin ratkaisuja ja vaihtoehtoisia malleja löytyikin serbien taholta noin tusinan verran. Millään ei ollut mahdollisuuksia realisoitua USAn mentyä lupaamaan itsenäisyyden Kosovolle, jolloin näiden ei tarvinnut neuvotella yhtään mistään.
Näkemykseni mukaan ainut järkevä pragmaattinen – ja mielestäni molempien osapuolten pitkin hampain hyväksyttävissä oleva – ratkaisu Kosovo-ongelmaan on rajan vetäminen Ibar-jokeen, pohjois-osan integroiminen osaksi Serbiaa
ja eteläosalle itsenäisyyslupaus, joka lunastetaan muutaman vuoden sisällä paikallisten hallintoelinten toimiessa välttävällä tasolla (paljon puhutut standardit voisi nyt pitää visiona, niiden toteutus lienee utopiaa ~). Mainittu poliittinen ratkaisu luo pohjan paikallisen väestön tulevaisuudenkuvalle, pelon väistyessä se voi suunnata energiansa tuhoamisesta yhteiskuntansa rakentamiseen.
Poliittista ratkaisua voisi tukea talouspaketilla mm. pakolaisten asutus-toiminnalla (serbit enklaaveista voisi asuttaa Serbiaan ja pohjois-Kosovoon samoin romanit jos albaanienemmistö tosiaan ei heitä keskellään suvaitse), voimakkaalla elinkeinojen ja tuotannollisen toiminnan kehittämisellä (työttömyyden/sosiaalisten ongelmien vähentämiseksi) jne. Ratkaisu tulisi halvaksi muuttamalla näkökulma vahtimisesta tuottavaan kehittämiseen, negatiivisuudesta positiiviseen rakentamiseen. Toisaalta esittämäni ratkaisu voisi parantaa enklaaviserbienkin asemaa koska albaanien ei itsenäisessä Kosovossa tarvitsisi enää näin pientä vähemmistöä pelätä.
Nykysysteemi lyö jatkuvasti päätään seinään asuttamalla pakolaisia elinkelvottomiin enklaaveihin, panostamalla tankit pitämään heitä hengissä, yrittämällä sopeuttaa kolme erilaista takapajuista hallintosysteemiä (serbialainen, albaani ja kv) yhteen alueella, jolla ilman etnisiä ristiriitojakin on haasteellista saavuttaa edes osa Kreikan BKT:sta.
Koska kokemukseni mukaan esittämääni ratkaisua kv. yhteisö ei voi purematta julkisesti niellä vielä vähään aikaan (ellei sitten kevät 2004 toistu) voisi sitä pehmentää esimerkiksi aloittamalla muutamia toimenpiteitä esittämättä koko masterplania. Tällaisia voisivat olla mm. pakolaisten (IDPt) asutustoiminta ja paikallisen itsehallinnon kehittäminen jotka olisivat kannatettavia hankkeita myös loppupelin tuloksesta riippumatta.
Olen näistä ideoista puhunut aiempien työtoverien kanssa samoin aiemmissa raporteissa ym:ssa EAR:lle ja jopa jollekulle mepillekin mutta suuret laivat eivät nopeasti käänny.
Tänään olemme tilanteessa, että osa kansainvälisestä yhteisöstä on väkisin luomassa jo valmiiksi epäonnistunutta valtiota. Kosovon suurin tulonlähde (noin miljardi €) on huumekaupan hallitsema järjestynyt rikollisuus, toiseksi eniten tuloa tuo diasporan lahjoitukset (noin 500 m€), kv. yhteisö panee 200 m€ ja viennistä tullee 50 m€. Kun järjestäytyneen rikollisuuden klaanit jo hallitsevat poliittista elämää saavat he nyt valtion turvapaikakseen.
Vakava ilmiö on myös wahabbistien vyörytys aiemmin maallistuneiden muslimien keskudessa Kosovossa. Työttömyyden ollessa 70 % on militanttisuntauksella erinomaiset rekrytointimarkkinat.
Jos jaksoitte lukea tämän vuodatuksen loppuun kiitän siitä. Mikäli tarvitsette näkemyksiäni nyt tai seuraavan Kosovo-konfliktin jälkeen autan mielelläni.
Balkan perspektiiviä suomeksi
Joitakin näkemyksiäni Balkanin alueen tapahtumista tai politiikasta olen kirjoittanut myös suomeksi ja ne ovat löydettävissä BalkanBlog sivustollani
UM:n aikaansaatua mittavan Venäjä -ohjelman aikaiseksi on jo esiintynyt vähättelyä aiheen merkittävyydestä. Puuttumatta itse ohjelman sisältöön itse asian mielestäni tulisi kuulua jatkossakin Suomen ulkopolitiikan priorisointilistan kärkipäähän.
Yksi merkittävä trendi raportin mukaan on BRIC (Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina) maiden nousu merkittäväksi tekijäksi kv neuvottelupöytiin. EU:n osalta todetaan sen säilyvän merkittävänä vaikkakin globaalina toimijana – ei kuitenkaan sotilaallisesti – sekä olevan edelleen 2025 enrgiariippuvainen Venäjästä.
Enemmän ko ennusteesta ja raporttilinkki artikkelissani “Global Trends 2025″ os. http://arirusila.wordpress.com/2008/11/22/global-trends-2025/
Tämänkin pohjalta Venäjän merkitystä ei mielestäni pidä vähätellä, sen toimien ymmärtäminen on entistä tärkeämpää suuressa globaalissa pelissä, joka viime vuosina on kehitynyt aiempaa tasapuolisempaan suuntaan ja jota kovenevin panoksin tullaan pelaamaan tänäkin vuonna mm Ukrainassa, Kaukasuksella ja taistelussa öljy- ja kaasuvarantojen hyödyntämisestä ja logistiikasta.
Yksi merkittävä trendi raportin mukaan on BRIC (Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina) maiden nousu merkittäväksi tekijäksi kv neuvottelupöytiin. EU:n osalta todetaan sen säilyvän merkittävänä vaikkakin globaalina toimijana – ei kuitenkaan sotilaallisesti – sekä olevan edelleen 2025 energiariippuvainen Venäjästä.
Enemmän ko ennusteesta ja raporttilinkki artikkelissani “Global Trends 2025″ os. http://arirusila.wordpress.com/2008/11/22/global-trends-2025/
Tämänkin pohjalta Venäjän merkitystä ei mielestäni pidä vähätellä, sen toimien ymmärtäminen on entistä tärkeämpää suuressa globaalissa pelissä, joka viime vuosina on kehitynyt aiempaa tasapuolisempaan suuntaan ja jota kovenevin panoksin tullaan pelaamaan tänäkin vuonna mm Ukrainassa, Kaukasuksella ja taistelussa öljy- ja kaasuvarantojen hyödyntämisestä ja logistiikasta.
Enemmän ko ennusteesta ja raporttilinkki artikkelissani “GlobalTrends2025“.
Katsoin juuri tuoreen filmin “UN death camps in Kosovo April 2009” leirin vielä elävien lapsien mielenosoituksesta asiantilaa kohtaan. Aiheesta on myös tehty mainio ja palkittu Katalyn Barsonyn dokumenttifilmi . Lyhyesti (tosi)tarina on seuraava: Naton “humanitaarisen” operaation jälkimainigeissa kesällä 1999 Kosovo albaanit aloittivat kostoretkessä muita etnisiä ryhmiä vastaan. Mitrovican eteläosassa sijaitsi Kosovon suurin romani asutus (oikeammin käsittäen romaneja, ashkaleja ja egyptianeja) joka albaanien toimesta häädettiin Ibar joen pohjoispuolelle serbien hallitsemalle alueelle. Nato ei tehnyt mitään sillä tehtäväksi oli määritelty albaanien suojeleminen serbeiltä eikä päinvastoin. Asutus tuhottiin.
YK sijoitti pakolaiset tilapäisesti Trepcan tehdaskompleksin ja lyijysulaton alueelle, joka tiedettiin myrkylliseksi.
Avustusjärjestöjen vedottua mm. EU:n parlamenttiin silloinen UNMIKin johtaja (nykyinen Ranskan ulkoministeri) Bernard Kuchner lupasi sulkea leirin 45 päivän kuluessa ja siirtää asukkaat terveellisempiin ympäristöihin. Mitään ei tapahtunut. Koska Mitrovican alueella kuitenkin työskenteli myös ulkomaisia tehtiin kaupungin alueella mittauksia myrkkypitoisudesta. Näiden ollessa hälyttäviä kiellettiin mm. Natosotilaita hölkkäämästä romanileirin läheisyydessä myrkytyksen välttämiseksi. Eli kansainvälisellä yhteisöllä oli vuonna 2000 ja 2001 jo tutkittua tietoa alueen vaarallisuudesta. (tiedän koska itse tällöin asuin Mitrovican alueella).
YK:n hallinto – UNMIK, UNHCR – toteutti mittavan asutusohjelman Kosovon albaaneille ja puolessa vuodessa liki miljoona olikin palannut uusiin, korjattuihin tai vanhoihin koteihinsa. Romaniasutusalueen entisöinniksi ei tehty juuri mitään osin johtuen peloista että romanit tapetaan kuitenkin albaanien toimesta jos he palaavat. Hankeet romanien siirtämiseksi muualle esim. Kosovon ulkopuolelle saamaan lääketieteellistä hoitoa eivät tuottaneet tulosta – kuolemat jatkuivat.
Nyt on kulunut liki kymmenen vuotta kun romaniasutus häädettiin kodeistaan. Tilapäinen “kuolemanleiri” on vaatinut tähän mennessä 81 romanin hengen myrkytyksen takia. Kaikki tämä kansainvälisessä YK:n protktoraatissa johon EU on kaatanut jo miljardeja avustusrahaa ja juuri aloittanut mittavan laki/järjetys operaationsa. Tämä on mahdollista vain 200 km:n päässä EU:n rajoilta tuhansien ulkolaisten asiantuntijoiden ja järjestyksenvalvojien katsoessa tilannetta päältä.
Laajemmin asiasta tuoreessa artikelissani “UN Death Camps, EU money, local negligence “, jossa myös linkit yksityiskohtaiseen kronologiaan, asiantuntijalausuntoihin, videodokumentteihin ja muuhun mittavaan aineistoon.
Katsoin juuri tuoreen filmin “UN death camps in Kosovo April 2009” leirin vielä elävien lapsien mielenosoituksesta asiantilaa kohtaan. Aiheesta on myös tehty mainio ja palkittu Katalyn Barsonyn dokumenttifilmi . Lyhyesti (tosi)tarina on seuraava: Naton “humanitaarisen” operaation jälkimainigeissa kesällä 1999 Kosovo albaanit aloittivat kostoretkessä muita etnisiä ryhmiä vastaan. Mitrovican eteläosassa sijaitsi Kosovon suurin romani asutus (oikeammin käsittäen romaneja, ashkaleja ja egyptianeja) joka albaanien toimesta häädettiin Ibar joen pohjoispuolelle serbien hallitsemalle alueelle. Nato ei tehnyt mitään sillä tehtäväksi oli määritelty albaanien suojeleminen serbeiltä eikä päinvastoin. Asutus tuhottiin.
YK sijoitti pakolaiset tilapäisesti Trepcan tehdaskompleksin ja lyijysulaton alueelle, joka tiedettiin myrkylliseksi.
Avustusjärjestöjen vedottua mm. EU:n parlamenttiin silloinen UNMIKin johtaja (nykyinen Ranskan ulkoministeri) Bernard Kuchner lupasi sulkea leirin 45 päivän kuluessa ja siirtää asukkaat terveellisempiin ympäristöihin. Mitään ei tapahtunut. Koska Mitrovican alueella kuitenkin työskenteli myös ulkomaisia tehtiin kaupungin alueella mittauksia myrkkypitoisudesta. Näiden ollessa hälyttäviä kiellettiin mm. Natosotilaita hölkkäämästä romanileirin läheisyydessä myrkytyksen välttämiseksi. Eli kansainvälisellä yhteisöllä oli vuonna 2000 ja 2001 jo tutkittua tietoa alueen vaarallisuudesta. (tiedän koska itse tällöin asuin Mitrovican alueella).
YK:n hallinto – UNMIK, UNHCR – toteutti mittavan asutusohjelman Kosovon albaaneille ja puolessa vuodessa liki miljoona olikin palannut uusiin, korjattuihin tai vanhoihin koteihinsa. Romaniasutusalueen entisöinniksi ei tehty juuri mitään osin johtuen peloista että romanit tapetaan kuitenkin albaanien toimesta jos he palaavat. Hankeet romanien siirtämiseksi muualle esim. Kosovon ulkopuolelle saamaan lääketieteellistä hoitoa eivät tuottaneet tulosta – kuolemat jatkuivat.
Nyt on kulunut liki kymmenen vuotta kun romaniasutus häädettiin kodeistaan. Tilapäinen “kuolemanleiri” on vaatinut tähän mennessä 81 romanin hengen myrkytyksen takia. Kaikki tämä kansainvälisessä YK:n protktoraatissa johon EU on kaatanut jo miljardeja avustusrahaa ja juuri aloittanut mittavan laki/järjetys operaationsa. Tämä on mahdollista vain 200 km:n päässä EU:n rajoilta tuhansien ulkolaisten asiantuntijoiden ja järjestyksenvalvojien katsoessa tilannetta päältä.
Laajemmin asiasta tuoreessa artikelissani “UN Death Camps, EU money, local negligence “, jossa myös linkit yksityiskohtaiseen kronologiaan, asiantuntijalausuntoihin, videodokumentteihin ja muuhun mittavaan aineistoon.
0 Responses to “Suomeksi”